Kokeilussa nettivalmennus

Päätin muutama viikko sitten perehtyä verkon kautta tapahtuvaan kunto- ja ravintovalmennukseen. Syitä oli kaksi. Ensimmäinen osallistumissyy oli tietysti niin monen kokema jonkin sortin fyysinen keski-iän kuntorappeutuma. Liikuntatieteilijätkin voivat siis pudota hyvän terveyden hypetyksestä ihan inhimillisistä syistä. Heikentyneen kunnon syynä minullakin on tietysti tuo liian usein kuultu tuttu työ, työ ja työ sekä muut perheellisen ihmisen kiireet, joissa olen asettanut oman liikkumiseni aina kakkossijalle. Toinen syy on silkka liikuntatieteellinen uteliaisuus.

Olen innokkaasti aina liikuttanut muita, antanut ohjeita ja vetänyt monenlaisia ryhmäliikuntatunteja tai antanut valmennusta, mutta tällä kertaa pistänkin itseni valmennukseen. Vaikka omasta kotoakin löytyisi kyllä huippuosaamista tällä saralla. Etenkin kun puolisonikin on liikuntatieteilijä. Miehen roolina olikin ihmetellä ratkaisuani. Ihmettelemme sitten touhujani yhdessä. Minäkin siis omiani. Sehän on tietysti hyvää itsereflektointia. En tosin tiedä, kehtaanko kaikkia touhujani tässä hänelle edes tunnustaa. Menköön tämä nyt kuitenkin testauksen nimiin. Eikös Frank Sinatrakin ihanasti laula My Way:stä?

Samalla näytän tekevän jotain hyvin trendikästä, sillä verkon yli tapahtuvan valmennuksen sanotaan olevan tällä hetkellä aika suuri bisnes.

No, täällä voitte seurata taaperrustani nettivalmennuksen ihmeellisessä maailmassa. Aloitus ei mennyt ihan putkeen, sillä valitsin valmennuksen ilmeisen väärin perustein. Taisin olla hehkeiden nuorten naisten markkinoinnin perusuhri. Siis juuri niiden kirkassilmäisten, vaaleahampaisten ja sopivasti ruskettuneiden verkkovalmentajien kohde numero uno. Tuollaiseksi minäkin haluan! Enkä tietenkään lukenut riittävän kriittisin silmin valmennuksen sisältöä. Koska seurasin silmät kiiluen ihania mielikuvia. Uunoksi meni ainakin ensimmäinen viikko.

Nyt se alkaa!

Moi ja tervetuloa!

Täällä minä, tänään liikunnan testitädiksi itseni ristinyt ammattikirjoittaja. Tästä se lähtee!

Millä lihaksilla ja aivoilla tätä sitten tehdään? Aloitin opintoni Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa Ben Johnsonin vuonna 1988. Suuntautumisvaihtoehtonani oli valmennuksen koulutusohjelma ja pääaineenani liikuntafysiologia.

Kurssimme nimeksi tuli muuten Ben Johnsonin ja Valion yhteistyön kunniaksi Valiot. Vanhimmat meistä ehkä muistavat, että Johnson menetti olympiakultansa, kun hän kärähti doping-aineiden käytöstä. Tästä voit fiilistellä Benin vauhtia. Fiilistele tästä Soulin olympialaisten 100 metrin finaali .

Lopputyöni tein pitkään ja hartaasti eri ikäisten naisten submaksimaalisesta ja maksimaalisesta lihasrasituksesta ja sen vaikutuksista veressä esiintyviin, lihasvaurioista kertoviin merkkiaineisiin, markkereihin. Ja valmistuin, se kerrottakoon rohkaisuksi kaikille lopputöiden parissa ahertaville. Minäkin hieman venyttelin valmistumistani, sillä päivätyö oli viedä mukanaan.

Ajellessani tänään päivätöistäni kotiin päätin blogista. Se on muhinut päässäni jo pidempään. Koska en tällä hetkellä tee päätyötäni liikunnan parissa, puran tässä blogissa ajatuksiani ja mielipiteitäni liikuntatieteiden ja kilpaurheilun ah niin kiehtovasta maailmasta.

Joskus saatan jakaa omia fiiliskuvia (alla kuvassa Santanderin majakka pohjoisesta Espanjasta), ajatuksia herättävää musiikkia tai kiinnostavia kirjoituksia.

Tervetuloa mukaan!