Kokeilussa nettivalmennus

Päätin muutama viikko sitten perehtyä verkon kautta tapahtuvaan kunto- ja ravintovalmennukseen. Syitä oli kaksi. Ensimmäinen osallistumissyy oli tietysti niin monen kokema jonkin sortin fyysinen keski-iän kuntorappeutuma. Liikuntatieteilijätkin voivat siis pudota hyvän terveyden hypetyksestä ihan inhimillisistä syistä. Heikentyneen kunnon syynä minullakin on tietysti tuo liian usein kuultu tuttu työ, työ ja työ sekä muut perheellisen ihmisen kiireet, joissa olen asettanut oman liikkumiseni aina kakkossijalle. Toinen syy on silkka liikuntatieteellinen uteliaisuus.

Olen innokkaasti aina liikuttanut muita, antanut ohjeita ja vetänyt monenlaisia ryhmäliikuntatunteja tai antanut valmennusta, mutta tällä kertaa pistänkin itseni valmennukseen. Vaikka omasta kotoakin löytyisi kyllä huippuosaamista tällä saralla. Etenkin kun puolisonikin on liikuntatieteilijä. Miehen roolina olikin ihmetellä ratkaisuani. Ihmettelemme sitten touhujani yhdessä. Minäkin siis omiani. Sehän on tietysti hyvää itsereflektointia. En tosin tiedä, kehtaanko kaikkia touhujani tässä hänelle edes tunnustaa. Menköön tämä nyt kuitenkin testauksen nimiin. Eikös Frank Sinatrakin ihanasti laula My Way:stä?

Samalla näytän tekevän jotain hyvin trendikästä, sillä verkon yli tapahtuvan valmennuksen sanotaan olevan tällä hetkellä aika suuri bisnes.

No, täällä voitte seurata taaperrustani nettivalmennuksen ihmeellisessä maailmassa. Aloitus ei mennyt ihan putkeen, sillä valitsin valmennuksen ilmeisen väärin perustein. Taisin olla hehkeiden nuorten naisten markkinoinnin perusuhri. Siis juuri niiden kirkassilmäisten, vaaleahampaisten ja sopivasti ruskettuneiden verkkovalmentajien kohde numero uno. Tuollaiseksi minäkin haluan! Enkä tietenkään lukenut riittävän kriittisin silmin valmennuksen sisältöä. Koska seurasin silmät kiiluen ihania mielikuvia. Uunoksi meni ainakin ensimmäinen viikko.