sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Realistiset elämänmuutokset - havaintoja verkkovalmennuksesta

Valitsin verkosta kunto- ja ravitsemusvalmennuksen silmät melkein ummessa, koska en ole koskaan ollut se tyyppi, joka ryntää lukemaan käyttöohjeet ennen käyttökokeilua. Olen siis intuitiivinen käyttäjä. Minun mielestäni kokeilemallakin oppii ja parhaat tekniset vempaimetkin toimivat intuitiolla.

Muutamia liian kiireisiä työvuosia on nyt kuitenkin takana ja pelastusrengasta on alkanut kertyä uhkaavasti vyötärölle. Omat hyvinvointimittarit alkoivat siis hälyyttää.  Keski-iässä kertyvä keskivartalopehmeys ei ole kovin terveellistä. Jos joltain on päässyt unohtumaan, miksi se ei ole hyvä juttu, tästä voi kerrata perusteet.

Valitsemani ravintovalmennus suhtautuu kireästi aika moneen asiaan. Enpäs sitä ihan tarkkaavaisena analysoinut ennen kuin maksu kilahti. Valitsemani valmennus perustuu melko vähäiseen hiilihydraattien määrään, on sokeriton, maidoton ja gluteeniton.

Kun sain lopulta käteeni valmennuksen ruokaohjelman, tuijotin sitä siis ihmeissäni.Voi ei. Eihän tämä sovi lainkaan elämäntilanteeseeni. Ja sen analyysin voi tehdä vasta maksun jälkeen. Kuluttaja-aktivisti voisi tässä kohtaa vaatia hieman tarkempaa tuoteselostetta.

Minulla ei ole yksinkertaisesti aikaa eikä ehkä oikein intoakaan säätää loputtomien eväspurkkien kanssa. Enkä halua alkaa punnita jokaista annostani vaa'an avulla. Enkä halua tehdä viikon ruoka-annoksia etukäteen ja lämmitellä niitä sitten mikrossa, jossa joidenkin teorioiden mukaan loputkin hyvät ravintoaineet haihtuvat vesihöyrynä ilmaan. Tässä vaiheessa päässä soi jo aika hyvä tööööt-summeri. Siitäs sait, kun et tutustunut asiaan tarkemmin. Päätin siis soveltaa. Pienempiä annoskokoja, lisää marjoja, vihanneksia ja säännöllinen aamupuuro. Ei enää aamupalan skippailuja eikä etenkään säännöllistä päivystystä työpaikan karkkikopan äärellä. Lupasin itselleni vähentää herkuttelua. Ja tein sen juuri niin kuin asiantuntija suosittelevat. Ei mitään ehdottomia kieltoja vaan filosofis-fysiologis-pohdintoja siitä, miksi juuri nyt tekee mieli sokeriherkkua. Onko nälkä? Onko ärsytys? Onko kiire ja stressi? Onko tämä vain opittu huono tapa, joka nyt alkaa näkyä?

Takaisin asiaan. En oikein ymmärrä tätä fitnesspiireistä tuttua hehkutusta, joka mukaan terveellä aikuisella pitäisi olla hyvin rajoitettu ruokavalio. Tämäkin valmennusohjelma perustuu fitness-"urheilijalle" tyypilliseen elämäntapaan, josta esimerkiksi moni ravitsemusterapeutti on jo kiirehtinyt kansaa varoittamaan. Ja tietysti ohjelman takana on kaupallinen yhteistyö lisäravinneverkkokaupan kanssa. Sekin vielä.

Sokerittoman, maidottoman ja gluteenittoman ruokavalion koostaminen aiheuttaa tavallisessa arjen elämässä loputonta valikointia, tuoteselosteiden tihrustamista ja altistaa monen syömishäiriöiden portaille. Se rajoittaa elämää. Ihan oikeasti. Tilanne on tietysti ihan eri, jos valikoinnin takana on sairaus.

Mutta kehon koostumuksen muuttamisessa eli laihtumisessa on lopulta aina kyse siitä, että lopulta ihminen laihtuu vain sillä, että syö vähemmän kuin kuluttaa.

Seuraavassa blogissani aion kertoa, mitä siitä seuraa, kun hiilihydraatteja saadaan liian vähän ja pitäisi treenata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti